Mikkelin turnaus 18.11.2022

Huikea päivä. Todella huikea.  

Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille ja mukana olleille. Jälleen kerran mainioiden tukijoukkojen avulla saatiin hieno turnauspäivä pelattua ja kylläpä vasta turnaus olikin. Ilotulitusta alusta loppuun. Tällä kertaa saimme nauttia ”valmiista pöydästä” kun Kampparit laittoivat parasta pukinkonttiin. Kiitos siis myös Kamppareille, hienosti oli kaikki järjestetty pelejä ja pelaajia varten.  

Sitten peleihin… 

Ensimmäisen pelin vastustajaksi saimme lempparivastustajamme ja isäntämme Mikkelistä. Jännittävän kutkuttavan pelin tapahtumat vaihtelivat puolin ja toisin. Tällä kertaa teimme niin, että puolustuspään pelaajia ei vaihdettu ollenkaan ja se tuntui toimivan hyvin. Hienosti puolustajat ottivat oman tonttinsa haltuun ja kun ei vaihdossa käyty, niin oli helppo pelata koko peli samaa roolia. Hyökkäyspäässä homma toimi myös hienosti ja vaihdot pyörivät hyvin, kun vaihdoimme koko hyökkäysketjun kerralla. Erikoistilannepelaaminen rupesi loksahtelemaan kohdalleen ja saimme luotua painetta Kampparien päätyyn. Jos jotain parannettavaa peliin etsitään, niin pientä tarkkuutta keskialueella syöttöjen kanssa. Jos syöttö onnistuu, niin se lisää uhkaa vastustajan päähän, jos syöttö jää vajaaksi tai on osoitteeton, niin silloin meillä puolustajat ovat paineessa. Tarkkuutta siis. Onneksi isommilta haavereilta vältyttiin, kun pakit olivat jatkuvasti hereillä. Toinen asia mitä olisi voinut parantaa on kaverin kylkeen lyöttäytyminen. Ensimmäinen peli päivään, ehkä vähän turhan arasti mentiin pallolle ja annettiin Kamppareille tilaa luistella keskialueelle. Mutta… vaikka annettiin kaverille tilaa luistella, silti oltiin koko joukkue koko ajan pelissä mukana, hyvää luistelua ja vääntämistä loppuun asti. Joukkueena pelattiin hienosti, hyvä pojat.  

Ruokailun jälkeen vastaan asettui OLSin valkoinen ja tästäkin ottelusta kehkeytyi varsinainen jännitysnäytelmä. Ensimmäinen puoliaika oli pelillisesti yksi parhaimmista mitä ollaan nähty. Luistin kulki hienosti ja kaikki tilanteet ajettiin loppuun asti. Ensimmäisen pelin arkuutta tilanteisiin menon kanssa oli jo huomattavasti vähemmän ja sitä kautta saimme OLSin luisteluvauhtia pois. OLS tuli kovaa koko ajan ja sinnikkäällä taistelulla saatiin pidettyä OLSin kaverit pois pahanteosta maalin edestä. Pelin aikana kirkastui ajatus siitä, että kärkikarvaajan tehtävä on ottaa luisteluvauhti pois vastustajalta ja hienosti se toimikin. Toisen puoliajan toisella puoliskolla (vai pitäisikö sanoa viimeisellä neljänneksellä…) luisteluteho alkoi pikkuisen tippua ja ihan ymmärrettävästä syystäkin. Maitohapot jylläsivät reisissä, mutta silti pojat pistivät hanttiin minkä pystyivät. Upeaa taistelua loppuun asti ja sieltä se palkintokin tuli. Päänahka Oulusta! 

Kahden voitokkaan ottelun jälkeen vastassa oli syvältä Savosta tulleet Warkautelaiset. Liekö hurmiohenki yllättänyt pojat, kun pallo tuntui vähän polttavan lavassa ja pienoista hätäilyn makua oli pelissä. Luistin kulki kyllä todella hienosti, aloite pysyi meillä suurimman osan peliajasta ja peliä saatiin pyöritettyä mallikkaasti. Jostain syystä vain pallot karkailivat juuri ratkaisevalla hetkellä ja maalit jäivät tekemättä. Kulmalyöntejäkin saatiin oikein roppakaupalla, mikä kertoo pelin luonteesta, että ihan meidän hallussa se oli koko ajan. Peli olisi kaivannut pientä rauhoittumista, niin tulos olisi ollut ihan toisenlainen. Maalin edustalla mahtilämärin virittely ei edelleenkään ole se tehokkain keino (on toki näyttävin), vaan nopea lakaisu yleensä tepsii. Taistelutahtoa pojilta kyllä löytyi ja sitkeydellä ne hienot tilanteet syntyivätkin, kun painettiin loppuun asti. Vielä himppasen rohkeutta tilanteisiin menoon ja otetaan samalla ne irtopallot itsellemme kuljeksimasta, niin hyvä tulee. 

Viimeiseen peliin saatiin Akilleksen lisäksi lumisadekin ja olosuhteet kentällä muuttuivat aika tavalla. Akilles tuli päälle kuin höyryjuna, mutta pojat jaksoivat taistella sinnikkäästi, vaikka väsy painoi jo tässä vaiheessa päivää. Ensimmäinen puoliaika oli varsin haastava, kun peliä ei oikein millään tahdottu saada käyntiin ja Akilles prässäsi voimakkaasti. Pitkillä heitoilla sitten saatiin avaukset omasta päästä liikkeelle ja tilanteita rupesi meillekin tulemaan ensimmäisen puoliajan loppupuolella. Toisella puoliajalla lunta oli kentällä jo runsaasti, mikä sopi meille, koska nyt Akilles ei enää päässyt hyödyntämään omaa vahvuuttaan niin paljon kuin ensimmäisellä puoliskolla. Vaikka saatiin tukkapöllyä Akillekselta, niin hienoa oli, että pojat tekivät kaikkensa loppuun asti. Peli pelattiin loppuun asti ja vastustajalle annettiin aplodit hienosta pelistä. Hyvä pojat! 

Turnauksen tsempparipalkinnon sai tällä kertaa Eino A. Hieno asenne turnauksessa, kentällä ja pukukopissa. Peleissä mentiin koko ajan oman tason ylärajalla ja vähän ylikin. OLSin pelissä kaksi maalia kulmalyönneistä olivat upeita. Hienoa työtä Eino! 

Tällä kertaa jaetaan myös arvonimi ja turnauksen ’työnsankari’ -arvonimen saa Elias. Elias puski pitkän päivän kentällä ja siinä vaiheessa, kun muut lähtivät suihkuun, Elias jatko vielä WP-35:n paidassa yhden pelin. Hienoa urheiluhenkeä, hyvä Elias! 

Kokonaisuudessaan päivä oli hieno ja nousujohteinen. Ensimmäisen pelin arkuudesta päädyttiin viimeisen pelin sinnikkääseen taisteluun selvästi vahvempaa joukkuetta vastaan. Hyviä pelillisiä kuvioita oli pitkin päivää, hienoa joukkuepeliä ja upeita yksilösuorituksia kautta linjan. Se mikä erityisesti lämmittää mieltä on, että miten joka kerta kun ollaan pelaamassa, pojat yllättävät miten paljon ollaan menty eteenpäin. Hieno nippu kasassa ja hauskaa tuntuu olevan. Kyllä tästä hyvä tulee. 

Kotiturnaus 3.12.2022

Pitkä päivä takana ja toivottavasti joka perheessä tunnelmat ovat korkealla ja olotila on väsynyt, mutta onnellinen. Ensimmäisenä osoitetaan kunniaa koko porukalle, te saitte tämän aikaiseksi. Oli todella hienoa seurata, miten sitoutuneesti kaikki olivat mukana päivän tohinoissa ja miten sujuvasti kaikki meni koko päivän ajan. Kiitokset, kuuluttamoon ja tulospalveluun, kiitokset kenttäporukalle, kiitokset kioskin väelle, kiitokset ruokailun järjestäjille ja kiitokset kaikille ketkä olitte millään tapaa mukana tämän kauden parhaimman turnauksen järjestelyissä. Tältä porukalta homma hoituu ja voitte olla ylpeitä tekemästänne työstä. Mahtavaa! 

Sitten kentälle… 

Päivän avaus oli revanssimatsi OLSin valkoista vastaan. Alun hieman uneliaiden alkutahtien jälkeen peli alkoi sujumaan niin kuin oli tarkoitus ja pääsimme mukaan peliin. Ottelu oli todella tasainen vääntö ja tilanteita syntyi puolin ja toisin. Avaukset toimivat hyvin ja saimme palloa kuljetettua kohti OLSin maalia hyvillä nousuilla. Ottelun kompastuskiveksi taisi muodostua liiallinen yrittäminen maalintekotilanteissa. Maalin ei tarvitse olla kaunis, koska vain tehdyt maalit lasketaan ja tyylipisteitä ei jaeta. Ainakin omasta mielestäni laukauksia olisi pitänyt olla meillä ottelussa enemmän siihen nähden, kuinka paljon vietimme aikaa OLSin maalin edustalla.  Usein laukaukset jäivät mahtilämärin virittämiseksi ja sitä myöten tekemättä, koska tulee kiire päätyviivan tai vastustajan pelaajan lähestyessä. Kun päästään maalintekosektoriin niin lakaisemalla tai vippaamalla pallo kohti maalia, niin tehdään sitten ripareista maalit. Joka tapauksessa hieno ottelu, luistin kulki ja pelillisesti oltiin omalla tasolla.  

Toinen ottelu pelattiin OLSin sinistä joukkuetta vastaan. Ottelu lähti hyvin liikkeelle ja ensimmäinen neljännes oli hienoa katsottavaa. Luisteltiin napakasti ja pallo pysyi hallinnassa. Sitten tapahtui jotain. Yhtäkkiä kaikki itseluottamus katosi ja peli muuttui vaikeaksi pusertamiseksi. Luistin tarttui jäähän kiinni, selkä nousi pystyyn, syötöt eivät löytäneet perille tai niitä ei tehty ollenkaan, mailaa puristettiin niin, että säleet lensivät ja välillä oltiin missä oltiinkaan, kun pitikin olla tuolla. Mikään ei tuntunut toimivan. Vaikka saatiin takkiin, niin peli ei kuitenkaan ollut mikään totaali katastrofi, oli siellä hyviäkin tilanteita, mutta siinä vaiheessa, kun heikosti sujuva peli hiipi korvien väliin ja pelihuumori katosi, niin tekeminen muuttui tosi väkinäiseksi. Laukauksia maalia kohti saimme pelissä 5 OLSin 18:a vastaan…Kaikesta huolimatta ja mikä tärkeintä, pojat pelasivat loppuun asti reippaasti yrittäen, vaikka koko ajan oli näkymätön seinä vastassa. Ottelun jälkipuinnissa huomasin sellaisenkin seikan, että siellä puhuttiin passiivissa tai käyttäen me -muotoa. Juuri näin, joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään. Tämän jälkeen tilanteen nollaus ja kohti uutta peliä. 

Päivän kolmas ottelu oli Kamppareita vastaan ja niin kuin olettaa saattaa, tästä pelistä tuli kutkuttavan jännittävä trilleri. Pelihuumori palasi pojille ja luistin kulki oletetulla tavalla. Päänvaivaa meille aiheutti Kampparien erittäin voimakas karvauspeli ja omalta alueelta pois pääseminen. Onneksi takaiskuilta vältyttiin omissa lähdöissä. Tässä kohti otan itselleni osan hankaluuksista, koska emme ole edes harjoitelleet pitkiä maalivahdin avauksia, joilla prässipeli oltaisiin saatu murrettua. Hienosti pojat kuitenkin taistelivat ja saivat tilanteita luotua vastustajan päätyyn. Peliin saatiin myös jännitystä parilla Kampparien rankkarilla, mutta meidän onneksemme laukaukset eivät tulleet maalia kohti. Ottelun loppupuolella meidän maali suorastaan leijui ilmassa, mutta viimeistely jäi tekemättä. Loistopeli kaiken kaikkiaan ja hyvää tsemppiä koko porukalta. Hienon ottelun vei tällä kertaa niukasti Kampparit.  

Pienen hengähdystauon jälkeen päivän urakka päättyi kohtaamiseen Narukerän kanssa. Edellisen pelin hyvä pöhinä oli jäänyt päälle ja pojat menivät kentälle taistelutahtoa uhkuen. Se kyllä näkyi pelin tilanteissa, palloista taisteltiin loppuun asti ja kroppaa laitettiin likoon. Peli kulki hienosti, vaikka jaloissa alkoi pitkä päivä tuntumaan. Hienoinen hyvänolon tunne taisi vallata pojat toisen erän loppupuolella ja Narukerä pääsi viime minuuteilla rokottamaan pariin otteeseen. Hyvä muistutus siitä, että ottelut pitää pelata loppuun asti, vaikka onkin turvallisen tuntuinen johto. Hienosti kuitenkin loppu meni ja ottelusta jäi mukava ylänuotti soimaan. Hieno päätös aivan mielettömän hienolle päivälle. 

Päivän tsempparina palkittiin Veeti, joka otti paikkansa ensimmäisen pelin maalivahtina, ahersi kentällä toisessa pelissä ja kaksi viimeistä taas maalivahtina. Päivän sykähdyttävin urheiluhetki oli mykistävän hieno koppi OLS valkoisen pelissä. Hienoa työtä Veeti! 

Vanhemmat, voitte taas olla ylpeitä lapsistanne. Kaikilla on tapahtunut hienoa kehitystä yksilötaidoissa, pelillisesti, luistelussa ja myöskin henkisellä puolella tämä porukka on kasvanut roimasti. Nostan vielä yhden asian esiin päivästä ja se on, miten hienosti ruokailu meni. Kaikki söivät reippaasti, käyttäytyivät siivosti ja pöydässä pojat juttelivat keskenään niitä näitä, oltiin yhtä isoa perhettä ja kaikki osallistuivat, ihan kaikki. Hienoa toimintaa! 

Turnausisäntinä JPS Junioreiden U10 ja U12-joukkueet

Alustavat otteluohjelmat alla

U12 Kilpasarja

peliaika 2x15min, kenttä 1

U12 Haastajasarja

peliaika 2x15min, kenttä 2

U10

peliaika 2x15min, kenttä 3 (minijää)

Pitkä päivä takana ja hirmuisen iso kiitos kaikille niille, jotka saivat tämän aikaan. Paljon oli työtä päivässä, monia eri tehtäviä kentällä, kuuluttamossa, kioskissa ja huoltohommissa. Puuhaa riitti aamusta iltaan. Näin lyhyellä varoitusajalla tämän kokoisen turnauksen järjestäminen ei olisi paremmin voinut mennä. Palaute vierailevilta joukkueilta oli ylistävää ja kaikki olivat riemusta mykkyrässä, että pääsivät vierailemaan meillä. Hienoa talkoohenkeä ja osallistumista kaikilta. Kiitos. 
 
Sitten peleihin… 
 
Aamupäivän ottelu oli Mikkelin Kamppareita vastaan ja kylläpä ottelun pojat pelasivatkin. Todella hienoa luistelua ja joukkueena pelaamista. Luistin kulki ja koko nippu liikkui kentällä juuri niin kuin pitikin. Ottelun kulku oli tasaväkistä vääntöä alusta loppuun asti. Vähän kaksinkamppailuissa arasteltiin alkuun, mutta toisella puoliajalla kaverin kylkeen ajettiin jo varsin mallikkaasti ja aloite pysyi meidän hallussa. Erikoistilannepelaamisessa riittää vielä harjoiteltavaa, mutta tässä vaiheessa kautta ei pidä olla huolissaan, kun emme niitä vielä ole harjoitelleet. Hyvin kuitenkin meni ja erikoistilanteistakin saatiin hyviä maalintekopaikkoja. Kaiken kaikkiaan Kampparien peli oli, niin kuin aina, mieluisa kohtaaminen ja ottelusta jäi hyvä pöhinä päälle. 
 
Ruokailun jälkeen vastaan asettui Akilles. Akilles hyökkäsi vauhdilla ja karvasi syvälle meidän päähän. Taisi ensimmäisen pelin jälkeinen hyvän olon tunne jäädä päälle ja ensimmäisellä puoliajalla oltiin aika lailla altavastaajia, kun vihreät tulivat voimalla. Puoliajan jälkeen, pienen tsemppitauon jälkeen tilanne tasoittui huomattavasti ja meidän karvauspelaaminen alkoi toimia. Toisen puoliajan tempo yllätti Akilleksen tyystin ja saimme luotua paljon painetta Akilleksen maalille. Harmiksemme pallo ei vain mennyt maaliin, vaikka voitimme laukausten määrällä toisen puoliajan ja ylipäätään toisen puoliajan 1-0. Todella hieno tsemppaus ja kaiken kaikkiaan hieno peli, jossa tiivistyi pelaamisen ydin; tsempataan, luistellaan, ei anneta periksi ja pelataan loppuun asti. Jos olisi pelattu kolmas erä niin peli olisi ollut meidän… 
 
Kolmas peli Botnian kanssa muodostui varsinaiseksi trilleriksi. JPS painoi päälle ja tilanteita syntyi Botnian maalille tasaiseen tahtiin. Pöytäkirjan mukaan laukaukset meille olivat 24-11 koko pelin ajalta. 24 laukausta! Rohkeaa peliä ja kaikki laittoivat kroppaa likoon joukkueen puolesta. Vastustajan taktiikka oli saattaa pallo kärkipelaajalle, joka sitten voimakkaalla luistelulla yritti murtaa puolustuksen. Vaan eipä onnistunut, kun meillä pojat päättivät, että peliä ei noin voiteta. Kerta toisensa jälkeen Botnian yritykset katkaistiin keskialueelle ja niistä päästiin vastahyökkäykseen. Viimeisellä viidellä minuutilla JPS laukoi 8 kertaan, mutta jääpallon ylemmät voimat olivat etukäteen päättäneet, että tasapeliin piti pelin päättyä. Finaaliin mentiin silti. 
 
Finaali oli revanssi Akillesta vastaan. Ensimmäinen puoliaika oli tasaista vääntöä, huolimatta siitä, että väsy alkoi painaa jaloissa. Väsyneenä kun pelataan, pitäisi muistaa antaa pallon kulkea enemmän kentällä kuin itse ja hakeutua paikkoihin mihin on helppo syöttää. Luistelutehojen hävittyä vaarana on, että syötöt päätyvät paikallaan seisovalle pelaajalle ja samaan aikaan vastustaja vyöryy päälle usean pelaajan voimin. Kun saat pallon seisoville jaloille ja vastassa on neljän pelaajan vihreä muuri niin mitäpäs siinä voisi tehdä? Laukausten määrällä mitattuna Akilles vei ottelun 33-0. Tarkoittaa siis yli yhtä laukausta minuutissa meidän maalia kohti. Ylivoimasta huolimatta pojat jaksoivat taistella sinnikkäästi loppuvihellykseen asti ja pää pystyssä annettiin kunnia turnauksen voittajalle.  
 
Kaiken kaikkiaan päivä oli huikea onnistuminen koko porukalta ja hopea ei todellakaan ole mikään häpeä. Muutaman viikon aikana peli on mennyt harppauksia eteenpäin ja pojille on selvästi kirkastunut ajatus, että kun ollaan kentällä, niin silloin laitetaan kaikki likoon. Se, mikä myös ilahduttaa kentän laidalla on, että meillä pelataan joukkueena ja pojilla on mahtava tekemisen meininki peleissä! Kaikki mennään yhdessä, kaveria autetaan ja vaihtopenkillä kannustetaan omia. Juuri näin. Tällä kertaa joukkueen tsempparina nostetaan esiin Leo, joka pelasi roolinsa liberona ja puolustuksen viimeisenä lukkona esimerkillisesti. Hienoa työtä Leo! 

Aamulla siirtymän jälkeen, tulikin yllättävän kiire ehtiä valmistautua ensimmäiseen otteluun. Punaisen joukkueen lähdettyä oikomaan jalkojaan, pidettiin poikien kanssa hyvin pikainen taktiikkapalaveri varusteiden pukemisen lomassa. Käytiin läpi peliryhmitystä, joka oli koko päivän sama eli perinteinen 3-2-1 -ryhmitys. Erikoistilanteista sovittiin kuka antaa vaparit ja kuka tulee hakemaan palloa, kulmalyönneistä (omista ja vastustajan) tehtiin selkeä työnjako mitä missäkin peliroolissa pitää tehdä. Samoin avauksista sovittiin, miten lähdetään kuljettamaan palloa kohti vastustajan maalia. Isolle jäälle ei olla vielä ehditty treenaamaan kuvioita, niin teoreettisen viitekehyksen pitää riittää, kentälle siis. 
 
Ensimmäiseen peliin vastustajaksi asettui kotijoukkueen kollegat OLS:n Sininen. Jokaisella (myös valmentajilla) taisi olla vähän perhosia vatsanpohjassa, miten tästä homma lähtee liikkeelle. No hyvinhän se lähti, kun on ammattilaiset asialla. Peli oli tasaista vääntöä alusta loppuun ja ensimmäisen puoliajan jälkeen tilanne oli OLS:in hyväksi 1-2. Luvut kuvastavat juuri sitä tasaisuutta mitä pelissä oli kautta linjan. Meidän joukkueella oli ehkä pientä hakemista oman pelipaikan ja roolin suhteen, mutta mitäs siitä. Jos ollaan ensimmäistä kertaa isolla jäällä ja peli sujuu näin hyvin, niin on pakko olla tyytyväinen. Toisella puoliajalla tasainen vääntö jatkui ja saatiin luotua paljon hyviä tilanteita vastustajan maalille. Väkevää tsemppausta koko porukalta loppuvihellykseen asti. Loistavan avauspelin jälkeen OLS oli niukasti parempi luvuin 2-5. Luvut olisivat voineet olla jotain muutakin, koska emme jääneet jälkeen yhtään luistelunopeudessa tai muussakaan. Pienellä marginaalilla… 
 
Ruokailun jälkeen toisessa pelissä vastustajaksi saatiin OLS:n Valkoinen. Ottelu oli toisinto ensimmäisestä ottelusta. Hienoa vääntöä ja tasaisia tilanteita. Meidän harmiksi pallo ei millään halunnut mennä vastustajan maaliin lukuisista tilanteista huolimatta. Ensimmäinen erä niukasti OLS:lle 0-2. Toisessa erässä sinnikkyys palkittiin ja saimme tehtyä pari maalia erän puolessa välissä. Pikku nukahdus kesken pelin antoi vastustajalle tilaisuuden ottaa sellainen etumatka, että sen kiinni kuromisesta tulisi vaikeaa. Siitä huolimatta pojat jaksoivat yrittää loppuun asti ja joka pallosta taisteltiin. Juuri tällaista asennetta kaivataan, hienoa pojat! Ei luovuteta, vaikka mikä olisi. Jos vastustaja vie pallon, niin haetaan se takaisin. Kenelläkään ei mennyt tilanne tunteisiin ja se toden teolla osoitti kypsyyttä ja joukkuehenkeä hankalassa tilanteessa. Yhdessä mentiin loppuun asti ja loppulukemat OLS Valkoisille 2-6. Toistamiseen… olisi voinut olla jotakin muuta… 
 
Viimeiseen peliin vaihdettiin paidan väri siniseen, kun vastaan asettui Porin Narukerän Valkoinen joukkue punaisessa paidassa. Pitkin päivää, kun oltiin käyty kuvioita, pelisysteemiä ja eri tilanteita läpi, alkoivat ne hiljalleen loksahdella kohdilleen ja kaikille kirkastui oma roolinsa kentällä. Peli oli yhtä ilotulitusta alusta loppuun. Parin onnistumisen jälkeen peli-ilo loisti kaikkien naamalla ja tuntui, että kaikki sujuu kuin tanssi. Hienoa peliä joukkueena ja aivan loistavia yksilösuorituksia koko pelin ajan. Pelin aikana rohkeus mennä tilanteisiin lisääntyi merkittävästi, eikä enää arasteltu mennä ottamaan palloa vastustajalta. Sama tapahtui myös hyökkäyspäässä. Kun hyökätään, niin kentän puolen välin jälkeen pitää olla tietynlaista röyhkeyttä, uskallusta ja itseluottamusta siihen, että saadaan toimitettua pallo vastustajan maaliin tai syöttö kaverin lapaan. Tähän tuli huomattava parannus muihin peleihin verrattuna ja näytti siltä, että pojat olivat kasvaneet 15 cm ja 20 kg. Loppulukemiksi suurelta kuulostava 8-0 meille, mutta Narukerä kilautti pari kertaa tolppaan ja muutaman kerran ihan puhdas sattuma pelasti meidät takaiskulta. Ei siis pidä ylpistyä vaan otetaan voitto vastaan ja annetaan myös kunniaa vastustajalle. 
 
Tapana on ollut mainita joku pelaaja joukkueen tsempparina, siis sellainen pelaaja, joka toimii esimerkillisesti, tsemppaa kavereita, ylittää itsensä tai muuten vain sykähdyttää valmennusta. Tänään joukkueen tsemppari oli Mikke, joka ahersi kaksi peliä maalissa (toinen niistä nollapeli, pikku bonus…) ja yhden kentällä. Mikke otti roolinsa joukkueessa hienosti, kantoi vastuuta, osoitti kentällä johtajuutta ja heitti kroppaa likoon koko porukan puolesta. Hienoa työtä! 
 
Pelien jälkeen käytiin vielä tankkaamassa raivoisasti hiilareita Limingantullin Pizza Buffassa. Ainakin puheensorinasta, reippaasta meiningistä ja poikien ilmeistä päätellen päivä oli varsin onnistunut ja reissusta jäi hyvä pöhinä päälle. Koko päivä mentiin eteenpäin ja pelit paranivat. Kentällä tapahtui paljon hienoja juttuja ja opittiin paljon. Tästä tulee mahtava jääpallokausi! 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu Piispalassa sujui hienosti ja Piispalan henkilökunnalta tuli palautetta, että meillä on hyvin käyttäytyvää nuorisoa seurassa. Kiitos tästä kaikille osallistuneille ja voin kyllä vahvistaa palautteen. Tämän porukan kanssa voidaan huoletta lähteä pelireissuille, luottaen siihen, että pelaajat osaavat pitää huolen itsestään ja mikä tärkeintä, osaavat pitää huolen myös kaverista.  
 
Leirin ohjelma oli suht vaativa, mutta onneksi väleihin mahtui palautumistaukoja, jotta lapset saivat touhuta keskenään ja ryhmäytyä itsekseen. Ensimmäinen reeni lauantaina vedettiin kovalla sykkeellä ja opeteltiin vähän uusia juttuja. Tällainen tsemppi ja tekemisen meininki jos saadaan tuleviin reeneihin päälle, niin tästä jengistä tulee kova nippu vielä ennen vuodenvaihdetta. 
 
Ensimmäisten jäiden jälkeen käytiin syömässä ja taisi aikamoinen nälkä porukalla olla, koska edellisestä syönnistä oli kulunut jo aika kauan aikaa ja kulutus oli kova. Ruokailun jälkeen osa porukasta kävi vähän fribailemassa ja osa porukasta tsillaili kämpillä. Toiseen jääreeniin lähdettiin ottamaan samanlaista kärkeä kuin ensimmäiseen, mutta taisi aamupäivän tsemppi jo vähän painaa jaloissa. Ei se mitään, vedettiin reenit loppuun hieman rauhallisemmin. Kaikille iso kiitos siitä, että mentiin loppuun asti, eikä kukaan jättänyt leikkiä kesken. Hienoa! 
 
Sitten taas syötiin. Ruokailun jälkeen oli vielä kevyt ja vapaaehtoinen oheistreeni jalkapallohallissa. Oheisien jälkeen mentiin rantasaunalle ja ennen saunaa pidettiin vielä pientä palaveria poikien kanssa. Käytiin yhdessä läpi kauden kulkua ja sitä mitä odotetaan, että tällä kaudella tehdään. Samalla sovittiin yhdessä pelisääntöjä, miten joukkueessa toimitaan. Vaikuttavan hyvin lapset osasivat itse kertoa, miten tulisi käyttäytyä ja toimia yhdessä joukkueena. Mainitaan näistä tärkeimpiä: 

Pidetään hauskaa ja nautitaan pelistä 

Kun tullaan treeneihin tai peliin, tehdään täysillä ja keskitytään tekemiseen 

Ketään ei jätetä yksin, eikä ketään kiusata 

Jos treenissä väsyttää, on sallittua huilata ja sitten kun tehdään, tehdään täysillä (pelissä huilataan vaihtopenkillä) 

 
Saunaan kun päästiin, alkoi tunnelma olemaan jo aika rempseää ja rennon letkeää. Totta kai, kun joukkueessa harrastetaan kilpaurheilua, niin saatiin saunaankin pikku haaste. Veijarit alkoivat haastaa toisiaan kuka uskaltaa mennä uimaan ja loppupeleissä taisi olla niin, että kaikki saunojat kävivätkin uimassa. Siinä oli haaste myös toimihenkilöporukalle. Pojilta saunominen oli esimerkillistä toimintaa: kukaan ei mennyt yksin uimaan ja pojat myös huolehtivat, että kaikki tulivat pois uimasta. Saunan jälkeen oli mukava paistella makkaraa ja syödä kevyttä iltapalaa yhdessä. Ryhmäytyminen oli tapahtunut. 
 
Majoitustiloihin siirryttiin illan ollessa jo aika pitkällä ja majoitukseen oli vielä järjestetty toinen iltapala, joka sekin teki kauppansa ihan hyvin. Kymmenen aikaan olikin aika pistää päät tyynyyn ja aika harva jaksoi enää Nukkumatin kanssa tarinoida. 
 
Aamulla herätys oli kello 7.15 ja saman tien lähdettiin aamupalalle. Ohjelman mukaan jäävuoro alkoi klo 9.00, mutta jää oli tyhjillään niin pojat kentälle vain. Saatiin jonkun verran extra-aikaa kun oltiin ajoissa liikkeellä. Sunnuntain jäätreenissä otettiin koko U12 -porukka jäälle yhtä aikaa ja alussa Pirkka veti hieman teknisempää luistelua alkuverryttelyksi. Kun sopiva määrä oltiin luisteltu, aloimme pelaamaan ja sotkimme joukkoja siten, että muodostimme kaksi tasavahvaa joukkuetta koko porukasta.  
 
Pelin tempo oli ällistyttävä. Tällä tarkoitan sitä, että kun saadaan kokeneempaa kaartia mukaan peleihin, niin nuorempien pelillinen taso nousi aivan huikeasti. Tämä lupaa hyvää tulevaa kautta ajatellen, koska kaikissa pelaajissa on sisällä vahva luistelija, taitava mailankäsittelijä ja älykäs pelinrakentaja. Jännittävän kutkuttava peli vietiin rankkareille asti ja sininen joukkue tällä kertaa vei pelin yhden maalin erolla. 
 
Pelien jälkeen vielä syötiin, hieman huilattiin tai tehtiin jotain muuta, jonka jälkeen Elli (Esko Tammilehto) piti luentoa jääpallon teoriapuolesta. Ellin oppeja tullaan käymään läpi pitkin kautta ja tänä vuonna tarkoitus onkin pikkuhiljaa ottaa mukaan eri elementtejä pelistä ja nostaa rimaa vähitellen. 
 
Kaikki vanhemmat voitte olla ylpeitä lapsistanne. Tämän loistavan leirin tekivät loistavat osallistujat. Hyvää tsemppiä, loppuun asti yrittämistä, kaverin auttamista, vastuun ottamista, onnistumisia, pettymyksiä ja kaikkea sitä mistä saadaan hieno joukkuehenki luotua. Tästä tulee hieno kausi! 

Turnausisäntinä JPS Junioreiden U10 ja U12-joukkueet

U10 otteluohjelma (peliaika 1x25min, kenttä: minijää)

U12 otteluohjelma (peliaika 2x15min)

kenttä 1

kenttä 2

Kauden aikana harjoittelun pääpaino on luistelussa sekä joukkue- ja lajitaidoissa, mutta ennen kaikkea haluamme pitää ryhmänä hauskaa ja nauttia liikkumisesta ulkoilmassa.

Ottelutapahtumat ovat turnauksia joissa käymme vieraspaikkakunnilla sekä järjestämme itsekin yhden turnauksen kotona. Turnauksien lisäksi pelaamme ”pelitällejä”.

U12 joukkue on pääsääntöisesti tarkoitettu 2010-2011 syntyneille, mutta valmennus varmistaa vielä oikean joukkueen yhdessä pelaajan ja pelaajan huoltajien kanssa, niin että pelaaja on varmasti joukkueessa jossa hänen taitonsa kehittyvät parhaiten ja harrastaminen on mielekästä.

Jos olet kiinnostunut mukavasta tekemisestä ja haluat parantaa luistelutaitoasi, niin joukkueenjohtajamme kertoo mielellään kuinka voit tulla tutustumaan harjoituksiin ja kokeilemaan lajia ilmaiseksi.

Mukaan mahtuu vielä ja moni kokeilija on jäänyt joukkueeseen 😊

Yhteystiedot:
Kimmo Loppi
JPS U12 Joukkueenjohtaja
p 040 630 9690
kimmo.loppi@dafgard.se

Pelejä pelattiin vaihtelevissa ja haastavissakin olosuhteissa, hyvällä meiningillä. Sininen joukkue sijoittui turnauksessa sijalle 11,  ja punainen joukkue taisteli Jipsin hienosti pronssille. JPS Sininen joukkue pelasi kaikkiaan neljä ottelua, ja JPS Punaiselle pelejä kertyi viisi. Jokainen poika sai paljon peliminuutteja ja todella arvokasta turnauskokemusta.

Onnistumisia ja hyvää peliä nähtiin laajalla rintamalla, joukkueena pelaaminen ja porukan yhteishenki on kehittynyt kauden aikana huimasti. Reissussa oltiin isolla bussilla, ja majoituttiin hotellissa. Pelaajien vanhempia oli sankoin joukoin mukana kannustamassa, joten turnausviikonloppu antoikin hyvät mahdollisuudet myös perheille tutustua toisiinsa entistä paremmin. Hieno päätös hienolle jääpallokaudelle!

P11 nouti YKÄ-kiertopalkinnon Porista lauantaina 4.2.2017. Kiertopalkinnon lähteminen Jyväskylään varmistettiin peluuttamalla molemmat joukkueet loppuotteluun. Päivän aikana pelattiin tasaisia pelejä. Katsomossa havaittu pelaajatarkkailija oli tyytyväinen näkemäänsä.