Pitkä päivä takana ja hirmuisen iso kiitos kaikille niille, jotka saivat tämän aikaan. Paljon oli työtä päivässä, monia eri tehtäviä kentällä, kuuluttamossa, kioskissa ja huoltohommissa. Puuhaa riitti aamusta iltaan. Näin lyhyellä varoitusajalla tämän kokoisen turnauksen järjestäminen ei olisi paremmin voinut mennä. Palaute vierailevilta joukkueilta oli ylistävää ja kaikki olivat riemusta mykkyrässä, että pääsivät vierailemaan meillä. Hienoa talkoohenkeä ja osallistumista kaikilta. Kiitos. 
 
Sitten peleihin… 
 
Aamupäivän ottelu oli Mikkelin Kamppareita vastaan ja kylläpä ottelun pojat pelasivatkin. Todella hienoa luistelua ja joukkueena pelaamista. Luistin kulki ja koko nippu liikkui kentällä juuri niin kuin pitikin. Ottelun kulku oli tasaväkistä vääntöä alusta loppuun asti. Vähän kaksinkamppailuissa arasteltiin alkuun, mutta toisella puoliajalla kaverin kylkeen ajettiin jo varsin mallikkaasti ja aloite pysyi meidän hallussa. Erikoistilannepelaamisessa riittää vielä harjoiteltavaa, mutta tässä vaiheessa kautta ei pidä olla huolissaan, kun emme niitä vielä ole harjoitelleet. Hyvin kuitenkin meni ja erikoistilanteistakin saatiin hyviä maalintekopaikkoja. Kaiken kaikkiaan Kampparien peli oli, niin kuin aina, mieluisa kohtaaminen ja ottelusta jäi hyvä pöhinä päälle. 
 
Ruokailun jälkeen vastaan asettui Akilles. Akilles hyökkäsi vauhdilla ja karvasi syvälle meidän päähän. Taisi ensimmäisen pelin jälkeinen hyvän olon tunne jäädä päälle ja ensimmäisellä puoliajalla oltiin aika lailla altavastaajia, kun vihreät tulivat voimalla. Puoliajan jälkeen, pienen tsemppitauon jälkeen tilanne tasoittui huomattavasti ja meidän karvauspelaaminen alkoi toimia. Toisen puoliajan tempo yllätti Akilleksen tyystin ja saimme luotua paljon painetta Akilleksen maalille. Harmiksemme pallo ei vain mennyt maaliin, vaikka voitimme laukausten määrällä toisen puoliajan ja ylipäätään toisen puoliajan 1-0. Todella hieno tsemppaus ja kaiken kaikkiaan hieno peli, jossa tiivistyi pelaamisen ydin; tsempataan, luistellaan, ei anneta periksi ja pelataan loppuun asti. Jos olisi pelattu kolmas erä niin peli olisi ollut meidän… 
 
Kolmas peli Botnian kanssa muodostui varsinaiseksi trilleriksi. JPS painoi päälle ja tilanteita syntyi Botnian maalille tasaiseen tahtiin. Pöytäkirjan mukaan laukaukset meille olivat 24-11 koko pelin ajalta. 24 laukausta! Rohkeaa peliä ja kaikki laittoivat kroppaa likoon joukkueen puolesta. Vastustajan taktiikka oli saattaa pallo kärkipelaajalle, joka sitten voimakkaalla luistelulla yritti murtaa puolustuksen. Vaan eipä onnistunut, kun meillä pojat päättivät, että peliä ei noin voiteta. Kerta toisensa jälkeen Botnian yritykset katkaistiin keskialueelle ja niistä päästiin vastahyökkäykseen. Viimeisellä viidellä minuutilla JPS laukoi 8 kertaan, mutta jääpallon ylemmät voimat olivat etukäteen päättäneet, että tasapeliin piti pelin päättyä. Finaaliin mentiin silti. 
 
Finaali oli revanssi Akillesta vastaan. Ensimmäinen puoliaika oli tasaista vääntöä, huolimatta siitä, että väsy alkoi painaa jaloissa. Väsyneenä kun pelataan, pitäisi muistaa antaa pallon kulkea enemmän kentällä kuin itse ja hakeutua paikkoihin mihin on helppo syöttää. Luistelutehojen hävittyä vaarana on, että syötöt päätyvät paikallaan seisovalle pelaajalle ja samaan aikaan vastustaja vyöryy päälle usean pelaajan voimin. Kun saat pallon seisoville jaloille ja vastassa on neljän pelaajan vihreä muuri niin mitäpäs siinä voisi tehdä? Laukausten määrällä mitattuna Akilles vei ottelun 33-0. Tarkoittaa siis yli yhtä laukausta minuutissa meidän maalia kohti. Ylivoimasta huolimatta pojat jaksoivat taistella sinnikkäästi loppuvihellykseen asti ja pää pystyssä annettiin kunnia turnauksen voittajalle.  
 
Kaiken kaikkiaan päivä oli huikea onnistuminen koko porukalta ja hopea ei todellakaan ole mikään häpeä. Muutaman viikon aikana peli on mennyt harppauksia eteenpäin ja pojille on selvästi kirkastunut ajatus, että kun ollaan kentällä, niin silloin laitetaan kaikki likoon. Se, mikä myös ilahduttaa kentän laidalla on, että meillä pelataan joukkueena ja pojilla on mahtava tekemisen meininki peleissä! Kaikki mennään yhdessä, kaveria autetaan ja vaihtopenkillä kannustetaan omia. Juuri näin. Tällä kertaa joukkueen tsempparina nostetaan esiin Leo, joka pelasi roolinsa liberona ja puolustuksen viimeisenä lukkona esimerkillisesti. Hienoa työtä Leo!