Aamulla siirtymän jälkeen, tulikin yllättävän kiire ehtiä valmistautua ensimmäiseen otteluun. Punaisen joukkueen lähdettyä oikomaan jalkojaan, pidettiin poikien kanssa hyvin pikainen taktiikkapalaveri varusteiden pukemisen lomassa. Käytiin läpi peliryhmitystä, joka oli koko päivän sama eli perinteinen 3-2-1 -ryhmitys. Erikoistilanteista sovittiin kuka antaa vaparit ja kuka tulee hakemaan palloa, kulmalyönneistä (omista ja vastustajan) tehtiin selkeä työnjako mitä missäkin peliroolissa pitää tehdä. Samoin avauksista sovittiin, miten lähdetään kuljettamaan palloa kohti vastustajan maalia. Isolle jäälle ei olla vielä ehditty treenaamaan kuvioita, niin teoreettisen viitekehyksen pitää riittää, kentälle siis. 
 
Ensimmäiseen peliin vastustajaksi asettui kotijoukkueen kollegat OLS:n Sininen. Jokaisella (myös valmentajilla) taisi olla vähän perhosia vatsanpohjassa, miten tästä homma lähtee liikkeelle. No hyvinhän se lähti, kun on ammattilaiset asialla. Peli oli tasaista vääntöä alusta loppuun ja ensimmäisen puoliajan jälkeen tilanne oli OLS:in hyväksi 1-2. Luvut kuvastavat juuri sitä tasaisuutta mitä pelissä oli kautta linjan. Meidän joukkueella oli ehkä pientä hakemista oman pelipaikan ja roolin suhteen, mutta mitäs siitä. Jos ollaan ensimmäistä kertaa isolla jäällä ja peli sujuu näin hyvin, niin on pakko olla tyytyväinen. Toisella puoliajalla tasainen vääntö jatkui ja saatiin luotua paljon hyviä tilanteita vastustajan maalille. Väkevää tsemppausta koko porukalta loppuvihellykseen asti. Loistavan avauspelin jälkeen OLS oli niukasti parempi luvuin 2-5. Luvut olisivat voineet olla jotain muutakin, koska emme jääneet jälkeen yhtään luistelunopeudessa tai muussakaan. Pienellä marginaalilla… 
 
Ruokailun jälkeen toisessa pelissä vastustajaksi saatiin OLS:n Valkoinen. Ottelu oli toisinto ensimmäisestä ottelusta. Hienoa vääntöä ja tasaisia tilanteita. Meidän harmiksi pallo ei millään halunnut mennä vastustajan maaliin lukuisista tilanteista huolimatta. Ensimmäinen erä niukasti OLS:lle 0-2. Toisessa erässä sinnikkyys palkittiin ja saimme tehtyä pari maalia erän puolessa välissä. Pikku nukahdus kesken pelin antoi vastustajalle tilaisuuden ottaa sellainen etumatka, että sen kiinni kuromisesta tulisi vaikeaa. Siitä huolimatta pojat jaksoivat yrittää loppuun asti ja joka pallosta taisteltiin. Juuri tällaista asennetta kaivataan, hienoa pojat! Ei luovuteta, vaikka mikä olisi. Jos vastustaja vie pallon, niin haetaan se takaisin. Kenelläkään ei mennyt tilanne tunteisiin ja se toden teolla osoitti kypsyyttä ja joukkuehenkeä hankalassa tilanteessa. Yhdessä mentiin loppuun asti ja loppulukemat OLS Valkoisille 2-6. Toistamiseen… olisi voinut olla jotakin muuta… 
 
Viimeiseen peliin vaihdettiin paidan väri siniseen, kun vastaan asettui Porin Narukerän Valkoinen joukkue punaisessa paidassa. Pitkin päivää, kun oltiin käyty kuvioita, pelisysteemiä ja eri tilanteita läpi, alkoivat ne hiljalleen loksahdella kohdilleen ja kaikille kirkastui oma roolinsa kentällä. Peli oli yhtä ilotulitusta alusta loppuun. Parin onnistumisen jälkeen peli-ilo loisti kaikkien naamalla ja tuntui, että kaikki sujuu kuin tanssi. Hienoa peliä joukkueena ja aivan loistavia yksilösuorituksia koko pelin ajan. Pelin aikana rohkeus mennä tilanteisiin lisääntyi merkittävästi, eikä enää arasteltu mennä ottamaan palloa vastustajalta. Sama tapahtui myös hyökkäyspäässä. Kun hyökätään, niin kentän puolen välin jälkeen pitää olla tietynlaista röyhkeyttä, uskallusta ja itseluottamusta siihen, että saadaan toimitettua pallo vastustajan maaliin tai syöttö kaverin lapaan. Tähän tuli huomattava parannus muihin peleihin verrattuna ja näytti siltä, että pojat olivat kasvaneet 15 cm ja 20 kg. Loppulukemiksi suurelta kuulostava 8-0 meille, mutta Narukerä kilautti pari kertaa tolppaan ja muutaman kerran ihan puhdas sattuma pelasti meidät takaiskulta. Ei siis pidä ylpistyä vaan otetaan voitto vastaan ja annetaan myös kunniaa vastustajalle. 
 
Tapana on ollut mainita joku pelaaja joukkueen tsempparina, siis sellainen pelaaja, joka toimii esimerkillisesti, tsemppaa kavereita, ylittää itsensä tai muuten vain sykähdyttää valmennusta. Tänään joukkueen tsemppari oli Mikke, joka ahersi kaksi peliä maalissa (toinen niistä nollapeli, pikku bonus…) ja yhden kentällä. Mikke otti roolinsa joukkueessa hienosti, kantoi vastuuta, osoitti kentällä johtajuutta ja heitti kroppaa likoon koko porukan puolesta. Hienoa työtä! 
 
Pelien jälkeen käytiin vielä tankkaamassa raivoisasti hiilareita Limingantullin Pizza Buffassa. Ainakin puheensorinasta, reippaasta meiningistä ja poikien ilmeistä päätellen päivä oli varsin onnistunut ja reissusta jäi hyvä pöhinä päälle. Koko päivä mentiin eteenpäin ja pelit paranivat. Kentällä tapahtui paljon hienoja juttuja ja opittiin paljon. Tästä tulee mahtava jääpallokausi!