Jääpallokausi alkaa pikkuhiljaa hiljentyä. Yöpakkasten ansioista on Viitaniemi vielä jonkinlaisen jään peitossa ja innoikkammat ovat vielä päässeet pallon perään viilettämään.
Bandyliigajoukkueen kausi oli pitkästä aikaa lupauksia herättävä ja kuudes sija runkosarjassa oli kapealla ringillä mukana olleelle ryhmälle maksimisijoitus. Muutamat kovalla taistelulla saadut yllätyspisteet olivat herkkua nuorelle ryhmälle. Pudotuspelien ensimmäinen ottelu oli hyvää taistelua ilman palkintoa. Paremmalla tuurilla avausottelun voitto olisi venyttänyt sarjan kolmeen otteluun. Mikkeli kotikentällään oli todella kovan luokan joukkue kaikille muillekin liigaryhmille. Eteenpäin siis mentiin tänä kautena, mutta parantamisen varaa jäi monellakin osa-alueella vielä runsaasti. Kesäharjoittelussa oli menty mukavasti eteenpäin. Kiitos kuuluu hyvinkin pitkälti kuntovalmentaja Sami Kalajalle, jonka yksilöidyt ohjelmat tuntuivat purevan pelaajiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kapealla ryhmällä toimiessa, pelaajien sidonnaisuus tekemiseen nousee arvoonsa. Tässäkin ollaan menty eteenpäin, mutta muutamien pelaajien kohdalla olisi ollut toivomisen varaa. Tottakai siiviilityöt, varusmiespalvelukset jne. ovat pakottavia asioita, jotka amatööriurheilussa ovat arkipäivää. Kaiken kaikkiaan kausi voidaan paketoida hymyssä suin ja jatkaa nousujohteista suuntausta Jyväskylän bandyliigapalloilussa. Kovalla työllä ja sitoutumisella vieläkin parempiin tuloksiin! Siinä mottoa niin pelaajille kuin seuraväellekin!
Junioreitten osalta kausi meni myös erittäin hyvin. Kruununa P17 poikien Suomen mestaruus Jyväskylään 22vuoden jälkeen. P 15 poikien hopeakin oli hieno savutus tasokkaassa kotiturnauksessa, kirvelevästä jatkoaikatappiosta huolimatta. P 13 joukkueen kirkkain hetki oli arvostetun Borlänge-cupin voitto Ruotsissa. SM-taistoissa käteen jäi pronssi, harmittavan jatkoaikatappion myötä välierässä. Eli rahtusen paremmalla onnella olisi juhlittu peräti kolmea kultamitalia. No nälkää jäi varmasti sitäkin enemmän tulevia vuosia silmälläpitäen. Nuoremmat ikäluokat pelasivat pelejään suurella innolla ja harjoituksiin tultiin välillä kovista pakkasista huolimatta. Junioritoiminta on hyvällä mallilla, mutta mikään asia ei suju itsestään. Jatkuvaa työtä on tehtävä joka saralla Jyväskyläläisen jääpallon eteen. Saavutuksia ei saa kauaa jäädä maiskuttelemaan, vaan ajatukset pitää suunnata pikkuhiljaa jo kohti tulevaa kautta.
Lopuksi haluan kiittää jokaista jääpallon parissa touhunnutta henkilöä. Ilman teidän mittavia ponnistuksia ei varmasti voisi kautta päättää näinkin iloisiin ilmeisiin.
