Ottelutulos 3 - 6 (0 - 3)
Hiihtoloman avajaisiksi Jipsin P17 suuntasi sunnuntaina 27.2. kohti Oulunkylää. Lähtö Viitaniemestä oli klo 14 ja vallitsi leppeä talvisää. Kokoonpano oli hiukan haasteellinen: normaali joukkueesta oli sairauden, urheiluvamman tai lomamatkan vuoksi pois 5-6 pelaajaa. Onneksi Ehrolan Juho (-96) otti haasteen vastaan ja lähti pelaamaan: nyt oli sentään yksi vaihtomies.
Oulunkylässä oli muutama pakkasaste ja jää niin hyvässä kunnossa, että Viitaniemessä sellaisesta voi vain unelmoida. "Onneksi" vastustajalla ei näyttänyt olevan juuri sen enempää vaihtomiehiä ja heilläkin näytti yhtälailla puuttuvan joitakin avainpelaajia, joten sen suhteen tilanne oli suunnilleen tasan.
Palaan tässä vaiheessa yhteen suokkiaiheistani eli pallopelien arvaamattomuus: parissa viime pelissä hiukan kuutamolla ookaillut joukkueemme tuli tähän otteluun taas sen ilmeen kanssa, joka toi voiton Varkaudessa. Kaikki kantoivat vastuuta, kumpaankin suuntaan tehtiin kovasti työtä ja järki pysyi päässä. Luisteluvoimassa oltiin hiukan jäljessä ja Botnia sai kulmalyöntiin johtaneita tilanteita paljon - paljon enemmän kuin JPS - mutta ei varsinaisia vaarallisia maalipaikkoja kovinkaan montaa. Jipsi rikkoi, mutta fiksusti keskialueella ja jäähypenkki pysyi pitkään tyhjänä. Meidän poikammekin väläyttelivät luisteluvoimaansa hetkittäin ja yhdistettyinä muutamiin hienoihin syöttöyhdistelmiin, johtivat ne myös maaleihin. Tauolla johdimme 0-3. Paikkoja oli useaampaankin maaliin, sillä esim. rankkareita meillä oli kaksi ja kotijoukkueella yksi, mutta mikään niistä ei johtanut maaliin. Näiden lisäksi muita "läheltä piti" -tilanteita oli vielä jonkin verran. Kerrassaan hyvää peliä!
Ensimmäisen jakson lopussa ja toisen jakson alussa tuli sitten jäähysuma. Kotijoukkue ei pystynyt niitä hyödyntämään, mutta jipsiläisten voimia se söi! Pelin painopiste siirtyi pikku hiljaa JPS:n kenttäpäätyyn, mutta ottelu pysyi kuitenkin hallussa aina 1 - 6 tilanteeseen saakka. Sitten ehkä alkoi tuntua, että voitamme tämän pelin, ja tuo tunne yhdistettynä väsymykseen johti siihen, että kotojoukke pääsi vielä kaunistelemaan numeroita 3 -6:een. Vilkku Lammi pelasi maalivahtina koko ottelun ja teki hienoja torjuntoja. Ei ole tainnut kovin monen pelin jälkeen hänelläkään olla niin hiki, kuin mitä tässä pelissä. Ja Ehrolan Juho oli kerrassaan mainio täydennysmies.
Voiton tuomat pisteet nostivat JPS:n nyt tasoihin Kampparien kanssa. Meillä on kuitenkin yksi peli vielä jäljellä, mutta mikkeliläiset ovat kaikki ottelunsa pelanneet runkosarjassa. Joukkueellamme on siis hyvät mahdollisuudet runkosarjan voittoon ja sitä kautta lopputurnauksen isännöintiin 12.-13.3. Toivottavasti Viitaniemen jää vaan nyt kestäisi ...
Poikkeuksellisen pitkälle kotimatkalle pääsimme pian yhdeksän jälkeen illalla. Ensin kävimme Mäkkärillä syömässä ja sitten tien päälle. Reilun puolen tunnin matkustamisen jälkeen bussin perässä rysähti: mitä nyt? "Onneksi" se oli vain rengas. Ajoimme hiljaa Mäntsälän keskustaan vaihtaaksemme renkaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja vajaan kahden tunnin odottamisen jälkeen Wanajan pikkubussi korjasi meidät talteen ja toi Viitaniemeen, jonne saavuimme 03:00. Kuskimme Reijo jäi bussin ja kaikkien pelikassien kanssa Mäntsälään odottamaan pajojen aukeamista. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa, sillä ylihuomenna olisi jo kotiottelu WP:tä vastaan.
KT
