Kausi ehti puoleen ja takana oli vasta yksi - onneksi voitokas-ottelu: kotona oli voitettu ToPv luvuin 15 -6 (8-2). Viikko uuden vuoden jälkeen päästiin jo hiukan pelien makuun, kun samana viikonloppuna olivat Viitaniemessä vierainamme ensin PaSa Bandy, jonka voitimme 11-3, ja sitten sunnuntaina Veiterä, joka taipui 9-5. Paljon oli tehty maaleja siis kumpaankin päähän - onneksi Jipsi oli tehnyt selvästi aina vastustajaa enemmän.
Sitten tuli taas parin viikon pelitön jakso, jonka kruunasi 22. tammikuuta alkanut peliurakka. Tuona päivänä (lauantai) joukkueemme matkusti Etelä-Karjalan kiertueelle. Ensin pelattiin puolen päivän aikaan Lappeenrannassa Veiterää vastaan, ja saaliina 4-8 voitto. Suoraan kentältä pelikamppeet päällä bussiin ja suunnaksi Imatra, jossa peli oli alkava klo 16:00. Kenttä on Imatralla pieni, valot huonot ja tavat vielä huonommat - valitettavasti. Tuomareista ei edes ilkeä kirjoittaa. Perinteisen imatralaisen miekkailuottelun lopussa taululla oli Jipsille suosiolliset 3-10. Maaleista kolme tai neljä tuli rankkareista, joten sekin hiukan kertoo pelin luonteesta. Voittojen lisäksi päivässä oli hienoa se, että maalintekijöitä oli kummassakin pelissä 5-6 pelaajaa eli onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Aloituskentällisestä lisäksi puuttuivat Pude ja Late, joten ei hullumpaa...
Ilotulitus jatkui seuraavana päivänä Viitaniemessä, jolloin vieraaksemme saapui Botnia. Late ja Pude olivat edelleen poissa rivistä, mutta onneksemme Botnialtakin puuttui muutamia pelaajia. Sarjaohjelmamme toinen milenkiintoinen piirre pitkän peltauon lisäksi on se, että ennakkoon ajatellen kovimmat vastustajat (= Botnia, WP ja Kampparit) kohdataan kaikki sarjan viimeisissä peleissä. Jipsillä riitti paremmin virtaa ja malttia edellisen päivän rankasta reissusta huolimatta. Palkintona pelistä kotivoitto luvuin 10-3. Peräti seitsemän jipsiläistä kirjasi tililleen maalin tässäkin pelissä!
Eikä siinä sitten vielä kaikki: P17-maajoukkueleirin vuoksi keskiviikolle ajoitettu ottelu oli siirretty maanantaille! Nejäs täysi 90 min peli kolmen päivän sisällä, ja vastassa lopputurnauspaikkoja ajatellen kriittinen WP. Ja vieläpä vieraissa. Kuinka pojat jaksaisivat vielä tämän koitoksen?
Peli alkoi tasaisesti päästä päähän aaltoillen eikä kumpikaan joukkue hallinnut erityisesti. Joskus erän puolivaiheilla WP sai rankkarin, josta maali ja tilanteeksi 1-0. Jipsille tarjottiin rankkarin muodossa tasoitusmahdollisuutta, mutta laukaus meni ohi maalin. Tauolla tilanne oli edelleen 1-0. Toisella jaksolla WP:n vauhti alkoi hiukan hiljentyä. Saimme tasoitettua tilanteeksi 1-1. Jipsi painoi päälle ja keltainen puolustaja löi pallon yli oman päätyrajan. Siis löi - pallo ei vain kimmonnut hänestä. Jipsi alkaa suunnitella kulmalyöntiin asettumista, mutta tuomari näyttääkin maaliheittoa. Jyväskyläisten tyrmistyessä ja purnatessa kotijoukkueen maalivahti oivaltaa hienosti tilanteen, ja heittää pitkän Jimi Heinoselle, joka pääsee kahden maalivahtimme kanssa : 2-1. Muutamaa minuuttia myöhemmin puolustuksemme hukkaa pallon karvaajille: 3-1 ja peliä ehkä 25 min jäljellä. Hetken aikaa punaisten keskuudesta kuului melkoinen pulputus ja tilanne näytti huolestuttavalta. Selkärangan katkeamisen sijaan pulputus päättyi oikeaan taistelutahdon näyttöön. Syöttelymme parani ja ehkä kotijoukkueen luistinkin alkoi hiukan painaa. Punaiset hyökkäykset alkoivat vyöryä WP:n maalille ja jonkin ajan kuluttua Juho punnersi puoliväkisin ja monen yrityksen jälkeen kavennuksen 3-2:een. Melko lyhyen ajan kuluttua kulmalyönnistä tasoitus 3-3:een. Kotijoukkueen puseroon hiipi jo paniikki ja Jipsi lisäsi vaan höyryä. Hienoja syöttöyhdistelmiä ja alussa niin hieno kotijoukkueen puolustus hajosi pahasti. Jipsi teki vielä kaksi maalia eli ottelu päättyi lukemiin 3-5. Kahden maalin takamatkalta 20 minuutissa kahden maalin voittoon, vaikka takana oli melkoinen pelirupeama.
Voitto purkautui melkoiseksi juhlaksi: hihkuntaa, kiljuntaa, enkelin kuvia lumihankeen useamman miehen voimin ja vaikka mitä - melkein kuin vasikat kevätlaitumella. En osaa kuvitella, että mikään voitto voi saada suuremman riemun aikaan, kuin tämä orastavan tappion kääntäminen voitoksi. Uskon myös vankasti, että oman sarjan (= P17) menestyksen lisäksi , joukkueessamme pelaavat 96-syntyneet pojat saavat näistä kovista peleistä sellaista kokemusta, että se siivittää vielä Jipsin C96-joukkuettakin moneen voittoon :-)
Meillä on hieno joukkue!
KT
