Seppo Hiltunen oli jääpallokenttien herrasmies, esikuva ja pikkujuniorien rauhallinen kasvattaja
Seppo Antero Hiltunen syntyi 13. toukokuuta 1941 Oulun Kastellissa. Hän oli maineikkaan Oulun Lyseon kasvatti, ja kouluvuodet jättivätkin häneen lähtemättömän jäljen, mistä hän kirjoitti herkkävireisesti vielä äskettäin julkaistussa ”Oulun Lyseon Pojat”-teoksessa. Kirjassa Seppo muistelee hyvin koskettavasti muun muassa runoilija V.A. Koskenniemen vierailua lyseolla.
Lyseossa Seppo oli aktiivinen oppilas, joka pelasi menestyksellä koulun jalka- ja jääpallojoukkueissa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän opiskeli englannin ja liikunnan opettajaksi. Opintojensa aikana Seppo tapasi elämänkumppaninsa Valma Järvisen, ja heidät vihittiin syyskuussa 1966.
Perheen yhteinen taival alkoi Luumäeltä, jossa syntyivät lapset Karri ja Katja. Opettajan työt kuljettivat perhettä Saarijärven kautta Jämsään, jonne hankitusta kesämökistä muodostui rakas henkireikä ja paikka, jossa työt sujuivat luontevasti oman käden jälkeä arvostaen. Vuonna 1975 perhe asettui Jyväskylän Palokkaan Sepon siirtyessä hallintotehtäviin. Hän teki merkittävän virkauran Jyväskylän maalaiskunnan koulutoimen ja sivistystoimen talouspäällikkönä.
Urheilullinen elämäntapa ja periksiantamaton sisu määrittivät Seppoa laajemminkin. Hän oli pitkän linjan jääpallovaikuttaja ja Jyväskylän Seudun Palloseuran (JPS) vankkumaton tukipylväs. Harrastepelaajana Seppo oli esikuva, jonka fyysinen kunto herätti laajaa ihailua vielä 2020-luvullakin. Kentillä hän oli herrasmies ja taustajoukoissa seuran vahva sydän, joka toi toimintaan talousosaamista. Erityisen pysyvän jäljen hän jätti pikkujuniorien parissa rauhallisena, pedagogisena kasvattajana.
Vastapainoa työlleen ja eläkepäivilleen Seppo löysi luonnosta. Vuodesta 2000 lähtien Äkäslompolon tukikohta oli ahkerassa käytössä useita kertoja vuodessa. Lapin jylhissä maisemissa hän nautti pitkistä hiihto- ja patikkaretkistä, jotka kertoivat miehen poikkeuksellisesta sitkeydestä ja vahvasta peruskunnosta. Luonto oli Sepolle paikka rauhoittua, mutta myös paikka koetella omaa kestävyyttä.
Luonteeltaan Seppo oli vakaa, luotettava ja ryhdikäs vastuunkantaja, jota määrittivät perinteiset arvot ja mutkaton suoruus. Vahvan ulkokuoren alla sykki kuitenkin pettämätön huumorintaju ja syvä inhimillisyys. Seppo oli loppuun asti uskollinen ja epäitsekäs ystävä, joka viihtyi omana itsenään muotteihin itseään kahlitsematta.
Kaiken keskiössä oli kuitenkin perhe. Seppo seurasi lastensa ja neljän lastenlastensa elämää suurella ylpeydellä, lämmöllä ja vakaalla tuellaan. Läheisen Valma-puolison poismeno vuonna 2023 oli suuri menetys. Seppo Hiltunen nukkui pois Jyväskylässä 3. toukokuuta 2026, vain hieman ennen 85-vuotispäiväänsä.
Seppo jätti jälkeensä rehellisyydelle, ahkeruudelle ja toisten kunnioittamiselle rakentuvan perinnön. Hänen lempeä viisautensa jätti korvaamattoman jäljen niin urheiluyhteisöön kuin ennen kaikkea läheisten sydämiin. Hänen muistonsa elää jokaisessa luistimen piirrossa ja siinä yhteishengessä, jota hän oli rakentamassa.
Heikki K. Lyytinen
Kirjoittaja on Sepon ystävä sekä patikka- ja hiihtoretkien kumppani.
