Yksi syy pallopelien kiehtovuuden takana lienee niiden ennalta- arvaamattomuus. Samat pelaajat, jotka yhdessä pelissä taistelevat kuin leijonat, ovat toisessa pelissä kuin lampaat. Joskus onnistuu kaikki ja toisen kerran taas ei mikään.

Vieraspelistä Kamppareita vastaan on hiukan vaikea kirjoittaa. Ottelu päättyi tasalukemiin 3 - 3, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono tulos: edelleen tappioton kausi tähän asti. Pelikin oli vauhdikasta ja ajoittain jopa erittäin vauhdikasta. Peli ei kuitenkaan jää historiaan yhtenä tämän joukkueen suurista peleistä.

Ensimmäisellä jaksolla Jipsi karvasi hyvin aivan ylhäältä saakka, ja se tuotti kotijoukkueelle suuria vaikeuksia. Vaikka ei mitään suurta jääpalloa nähtykään, niin punaiset olivat sen verran terävinä, että tauolle mentiin Jipsin 0-3 johdossa. Vilkku torjui yhden rankkarin, mutta muuten ei kovin montaa varallista tilannetta maalillamme ollut.

Toiselle jaksolle Kampparit tulivat terhakammin ja aurinko selkänsä takana. Jipsiläiset hukkasivat pallon toistuvasti liian hätäisissä tai riskaabeleissa syöttöyrityksissä. Luisteluvauhti ja tahto olivat hukassa, josta hyvänä esimerkkinä oli Topi Rytkösen oman maalinsa edestä ottama ja koko kentän halki Jipsin maaliin kuljettama pallo: tilanne oli jo 2-3. Kotijoukkue jatkoi hyvää tempoa, ja 85 minuutin kohdalla peli oli tasan 3-3. Valmentajamme Jykä otti tällöin aikalisän. Silloin jyväskyläläisetkin heräsivät, ja ottelun viisi viimeistä minuuttia olivat taas hienoa ja vauhdikasta jääpalloa. Jipsillä oli hyviä tilanteita kotijoukkueen maalilla, mutta totuuden nimissä on myös sanottava, että kotijoukkueen neljäs maali oli pari kertaa turhan lähellä viimeisten minuuttien aikana. 

Mikään joukkue ei millään voi aina olla loistava ja aina joskus tulee se huono peli. Toivotaan, että tämä peli oli nyt se tämän kauden huono peli - ja olihan se parempi pelata se huono peli nyt, eikä lopputurnauksessa.

KT