JPS P15 -joukkueen matka Salouhun sujui alusta alkaen hyvissä merkeissä, ja viikko tarjosi runsaasti jalkapalloa, yhteistä tekemistä ja aurinkoa.
Menomatka Barcelonaan kautta Salouun sujui hyvin. Iltamyöhällä saavuttiin Cambris Park Resorttiin, jossa kaikkiaan 31 henkinen porukka jakautui majoituspaikkoihin. Osa majoittui tunnelmallisissa ja melko askeettisissa Aloha-mökeissä, osa tasokkaammissa Mediterránia-huoneistoissa. Muutamat vanhemmat nappasivat lentokentältä vuokra-auton ja sen sijaan, että olisivat olleet oletetusti paikalla ensimmäisenä, he hakivatkin vauhtia uudestaan kentältä vaihtaen viallisen auton uuteen ja saapuivat paikalle viimeisinä.
Ensimmäisenä aamuna ensikertalaisille selvisi, mihin olimme tulleet. Resort-alue oli iso ja palvelut keskittyivät keskusaukiolle, missä sijaitsivat kauppa, ravintolat, uima-altaat, kuntosali jne. Pienpelikenttiä ja minigolfia oli tarjolla halukkaille. Aukiota ympäröivät erilaiset majoitukset, palmut huojuivat, aurinko paistoi – ei hassumpaa.
Ruokailut kolmesti päivässä nautiskeltiin samassa ruokalassa, melko tiukan aikaikkunan tahdissa. Valikoima oli melko kattava, mutta viikon edetessä pienikin vaihtelu tarjontaan olisi ollut plussaa. Uskoakseni kaikki saivat silti mahansa aina täyteen.
Viikon ohjelma perustui pelaajien harjoitusten ja pelien ympärille. Sopivia lepotaukoja löytyi joka päivälle. Läksytkin hoituivat päävalmentajan pitämien kouluhetkien myötä. Taustajoukoista osa vietti päivät maantien päällä pyöräillen, osa seurasi harjoituksia, osa löysi lähistöltä koettavaa ja nähtävää. Harjoituksia oli keskimäärin kaksi kertaa päivässä, suurin osa futiskentällä. Matka majoituksesta kenttäalueelle oli noin 1,5 km, jossa vaatimattomat 12 täysikokoista jalkapallokenttää odottelivat käyttäjiään.
Kentille siirryttiin jalkaisin, tosin joinain päivinä osa pelaajista ja osa valmennuksesta vuokrasi alleen fillarit.
Lämmintä riitti, alkuviikosta mittari oli +20 asteen tienoilla, viimeisen treenivuoron aikana kovin lukema oli +27 °C. Illat ja yöt olivat viileämpiä, joten kaikkiaan sää oli pohjoisen asukkaille ihanteellinen. Halutessaan – ja osa tahtomattaankin – sai kyllä sopivasti brunaa ja punaa iholleen päivien jo melko paahtavassa auringossa.
Viikkoon mahtui kaksi ottelua. Keskiviikon peli oli oletetusti peleistä kovempi ja vastustajan kova taso oli etukäteen tiedossa. Nastic Tarragonan pojat olivat fyysisiä ja syöttöpeli oli hallussa. JPS taisteli kuitenkin kunniakkaasti. Torstain pelissä vastustaja oli Floresta. Tämä peli oli paljon tasaisempi ja maaliero oli tuskin nimeksi. Kaikilla säilyi hyvä fiilis ja hymy naamalla, myös valmennuksella! Kannustusjoukot tekivät myös parhaansa ja pelit voi katsella vielä jälkeenkin päin VEO:sta.
Usealle illalle osui TV:stä jalkapallotarjontaa, mestarien liigaa ja valioliigaa. Kuka katseli mistäkin, välillä ravintolan isoilta screeneiltä, välillä kännykän kautta TV:stä.
Alueelta pienen matkan päässä toiseen suuntaan oli ranta, missä osa löysi hyvät surffausaallot, osa katukauppiaat pelipaitoineen ja kuka mitäkin. Saattoipa joku eksyä vaihtelun vuoksi Burger Kingiinkin.
Loppuviikon ohjelmaa vähän muokattiin ja näin järjestyi yhteinen reissu Barcelonaan. Lähes koko lössi, pois lukien pari sairastunutta, lähti bussilla matkaan. Ensimmäinen etappi oli kadulta katsoen varsin vaatimattoman näköinen futiskauppa Futbolmania, mutta ovien auettua avautui silmien eteen melkoinen pyhättö. Jäätävä valikoima pelipaitoja, kenkiä, palloja ja kaikkea lajiin liittyvää. Osa löysi ostettavaakin, mutta jo pelkkä silmänruoka varmasti täytti useamman tarpeet. Olihan hintataso ”hieman” erilainen kuin rantakadulla.
Toinen kohde Barcassa oli iso ostoskeskus satamassa. Siellä vierähti loppuaika ruokaillen ja ostoksia tehden. Pieni seurue ehti käydä ohimennen bongaamassa myös Sagrada Familian.
Reissuun mahtui tuttuun tapaan erilaisia sattumuksia, ja osa joutui hetkellisesti sivuun peleistä ja harjoituksista, mutta kokonaisuus pysyi hyvin kasassa ja arki rullasi eteenpäin.
Viimeisenä päivänä oli luvassa hetki SPA:ssa ja viimeiset harjoitukset. Valmennus yritti kuumeisesti järjestää treenivuorolle harkkapelille vastustajaa, mutta se ei lopulta onnistunut. Osa kävi pulahtamassa ja rentouttamassa itseään poreissa, osa suuntasi koriskentälle. Kylpylässä päävalmentaja Fabiosta kuoriutui ”urheilija”. Hän haastoi yhden pelaajista sukellus- ja uintikisoissa.. ei pärjännyt, mutta mieleen painui pääkoutsin lausuma viisas metodi kisan jälkeen: ”Aina pitää haastaa ja tehdä täysillä, vaikka tietäisi, ettei voi voittaa.” Fabio puhkui intoa!
Kun vastustajaa ei järjestynyt, joukkue pelasi keskenään ”loppupelin” puolikkaalla kentällä. Jaot tehtiin huutamalla: punaiset vastaan valkoiset. Pelissä nähtiin erilaisia taktiikoita ja tiukkaa vääntämistä. Valkoisilla oli topparina vahvistus, ”urheilija”, joka osoitti yllättävän notkeita liikkeitä, nopeita spurtteja ja taitavaa jalkatekniikkaa. Tuomarille kommentoinninkin hän osasi ihmeen hyvin, yhden vanhemman hoitaessa tuomarin virkaa loistavasti ja ammattimaisesti. Kortteja ei tällä kertaa kuitenkaan jaeltu, sillä valmentajan penkillä ei näkynyt ketään..?
Paluumatka alkoi hyvin aikaisella herätyksellä. Aamupalalaatikot oli saatu edellisenä iltana. Osa matkasi virkeämpänä kuin toiset, mutta kaikki pääsivät lopulta turvallisesti takaisin kotiin.
Viikko oli kaikkiaan mukava ja saimme viettää hienon jalkapalloaiheisen matkan hienoissa maisemissa ja kivassa säässä. Kiitos kaikille osallistujille ja ennen kaikkea toimihenkilöille matkan järjestämisestä, kiitos valmentajille isosta panoksesta ja kiitos kaikille pelaajille! Joukkueen uudelle somevastaavalle kiitos some-vastuusta ja hienoista kuvista! Tällaiselle matkalle lähtisi mielellään uudestaan.
